Stoalaisuus auttaa näkemään selkeämmin silloin, kun maailma ympärillä on sumuinen, levoton ja jatkuvassa muutoksessa.
Se ei ole uusi hyvinvointitrendi eikä koristeellinen ajatusrakennelma. Jo yli kahden tuhannen vuoden ajan stoalaisuus on auttanut ihmisiä kestämään vaikeita aikoja, erottamaan olennaisen epäolennaisesta ja vahvistamaan resilienssiä silloin, kun elämä ei kysy lupaa ennen kuin se muuttaa suunnitelmat.
Stoalaisuus ei vapauta sinua kaikesta kärsimyksestä. Se ei tee elämästä kivutonta, eikä sen pidäkään. Mutta se voi auttaa sinua näkemään, minkä eteen kannattaa nähdä vaivaa, mikä on uhrausten arvoista — ja mistä sinä pidät kiinni vain siksi, ettet uskalla päästää irti.
Usein emme kärsi vain siitä, mitä tapahtuu. Kärsimme myös siitä, että olemme takertuneet omaan fantasiaamme: siihen, miten asioiden olisi pitänyt mennä, millainen toisen ihmisen olisi pitänyt olla, millainen meidän olisi jo pitänyt olla tai millaiselta elämän olisi pitänyt näyttää.
Tällä sivustolla voit harjoitella erottamaan, mikä tuskassasi kuuluu elämään — ja mikä on omaa lisäystäsi siihen.
Minulle stoalaisuus ei ole vain kiinnostava aihe, jota tarkastellaan turvallisen matkan päästä. Se on filosofiaa, jota harjoittelen omassa arjessani — en siksi, että olisin valmis, vaan juuri siksi, etten ole.
En puhu sinulle valmiina mestarina. Harjoittelemme samoja asioita yhdessä, vaikka se välillä ottaa koville.
Resilienssi ei tässä tarkoita sitä, että puristat hampaat yhteen ja esität vahvaa. Se tarkoittaa kykyä palata takaisin siihen, mikä on sinun vallassasi: harkintaan, toimintaan, vastuuseen ja seuraavaan järkevään tekoon.
Stoalaisuutta sanotaan joskus pahan päivän filosofiaksi. Ehkä aivan oikein. Luultavasti juuri siksi se on selvinnyt vuosisatojen läpi antiikin Kreikasta ja Roomasta tähän päivään asti.
Mutta tässä on myös varoitus.
Stoalainen elämäntaito on taito. Sitä ei omaksuta hätätilanteessa yhdellä sitaatilla, julisteella tai aamurutiinilla. Aikuinen, joka putoaa veteen, ei ala opetella uimaan vasta silloin, kun pää on jo pinnan alla ja näkyvissä on enää apua huitova käsi.
Samalla tavalla stoalaisuutta kannattaa harjoitella ennen kuin elämä vetää sinut pohjaa kohti.
Ei siksi, että voisit välttää kaikki myrskyt.
Vaan siksi, ettet ensimmäisen aallon tullessa luovuta itseäsi sen vietäväksi.
Harjoittele ennen kuin tarvitset sitä
Ensimmäinen harjoituspolku alkaa tutusta tilanteesta: sinulla on hyvä suunnitelma, mutta todellisuus ei suostu noudattamaan sitä.
Aloita harjoituspolku: Kun suunnitelma ei tottele todellisuutta
Vastaa