Seuraava järkevä teko

Harjoituspolku: 3/3

Kirjoittanut

kategoriassa

.

Avainsanat:

suunnitelmatodellisuus seuraava järkevä teko

Kun todellisuus on nähty, rohkeus alkaa toiminnasta

Todellisuuden näkeminen ei vielä muuta mitään.

Se antaa sinulle vain mahdollisuuden lakata valehtelemasta itsellesi. Vastuu alkaa vasta, kun valitset seuraavan järkevän teon.

Ensimmäisessä harjoituksessa katsoimme suunnitelmaa:

Suunnitelma on työkalu, ei valtaistuin.

Toisessa harjoituksessa katsoimme todellisuutta:

Todellisuus ei neuvottele piirustusten kanssa.

Mutta nämä kaksi eivät vielä riitä.

Voit ymmärtää, ettei suunnitelma ole kuningas. Voit nähdä, ettei todellisuus taivu mielikuvasi mukaan. Ja silti voit jäädä paikallesi.

Miksi?

Koska seuraava järkevä teko ei aina tunnu mukavalta.

Tässä kohtaa moni alkaa odottaa itsevarmuutta.

Sitä tunnetta, että nyt olen valmis.
Nyt olen varma.
Nyt en enää epäröi.
Nyt riski ei enää tunnu riskiltä.

Mutta elämä ei useinkaan anna tällaista lupaa.

Siksi stoalaisessa harjoituksessa tarvitaan rohkeutta.

Ei suurta sankaruutta.
Ei poseerausta.
Ei peilin eteen liimattuja vakuutteluja.

Vaan sitä hiljaisempaa rohkeutta, jossa ihminen näkee seuraavan järkevän teon ja tekee sen, vaikka epävarmuus ei ole vielä poistunut.

Älä odota itsevarmuutta

Itsevarmuus voi olla hyödyllinen tunne.

Mutta se ei ole rohkeutta.

Itsevarmuus kertoo, miltä sinusta tuntuu. Rohkeus näkyy siinä, mitä teet.

Jos odotat itsevarmuutta ennen jokaista tärkeää tekoa, annat mielialallesi vallan päättää, milloin toimit. Silloin et enää kysy, mikä on oikein, tarpeellista tai sinun vallassasi.

Kysyt vain:

tuntuuko tämä jo turvalliselta?

Jos vastauksen täytyy aina olla kyllä, elämä alkaa kaventua.

Moni rohkea ihminen epäröi. Rohkeus ei tarkoita sitä, etteivät pelko, epävarmuus tai vastahakoisuus kävisi mielessä. Se tarkoittaa, etteivät ne saa viimeistä sanaa.

Stoalainen järjestys on toinen:

katso, mikä on totta.
Erota, mikä on sinun vallassasi.
Tee seuraava järkevä teko.

Itsevarmuus voi tulla myöhemmin.

Se voi olla seuraus.

Mutta se ei saa olla ehto.

Rohkeus ei kiellä riskiä

Rohkeus ei tarkoita, että lakkaat näkemästä riskejä.

Päinvastoin.

Rohkea ihminen katsoo tilanteen kunnolla. Hän ei peitä riskejä innostuksella. Hän ei valehtele itselleen, että kaikki menee varmasti hyvin. Hän ei kutsu toivetta suunnitelmaksi.

Hän tarkistaa sen, mikä kuuluu tarkistaa.

Mutta hän ei tee tarkistamisesta loputonta pakopaikkaa.

Jos et tiedä tarpeeksi, selvitä lisää.
Jos mitta puuttuu, mittaa.
Jos tieto puuttuu, etsi tieto.
Jos jokin on epäselvää, kysy.
Jos riski on todellinen, ota se vakavasti.

Mutta jos olet jo tarkistanut sen, minkä järkevästi voit tarkistaa, ja tiedät seuraavan järkevän teon, loputon odottaminen ei ehkä enää ole harkintaa.

Se voi olla pelkoa, joka käyttää harkinnan nimeä.

Stoalaisittain ratkaisevaa ei ole se, käykö pelko mielessä. Ratkaisevaa on, annatko sille päätösvallan.

Pelko saa tulla.

Se ei saa johtaa.

Kysy siis itseltäsi:

tarvitsenko todella lisää tietoa — vai odotanko vain, että teko lakkaisi tuntumasta epämukavalta?

Terassilla seuraava teko ei tuntunut mukavalta

Terassiprojektissa tuli hetki, jolloin jouduin aloittamaan työn suunnasta, joka ei tuntunut hyvältä.

Laudat olivat myöhässä. Aikataulu painoi päälle. Ilmalämpöpumpun asennuspäivä oli tulossa. En voinut rakentaa kaikkea siinä järjestyksessä, jossa se olisi tuntunut turvallisimmalta.

Jouduin aloittamaan terassin ulkoreunasta ja etenemään kohti seinää.

En pitänyt ajatuksesta.

Se ei ollut se suunta, jonka olisin mieluiten valinnut. Seinän vierestä aloittaminen olisi tuntunut luontevammalta.

Turvallisemmalta.
Hallittavammalta.

Mutta täydellinen tilanne ei ollut tarjolla.

Jos olisin jäänyt odottamaan sitä, työ olisi pysähtynyt.

Riskit olivat todellisia. Jos mitat heittäisivät, virhe voisi kasvaa työn mukana. Jos lautojen yhteenlaskettu leveys eläisi toisin kuin oletin, se näkyisi lopussa. Jos mittaisin väärin, seuraukset voisivat tulla vastaan vasta myöhemmin, kun korjaaminen olisi vaikeampaa.

Mitä tällaisessa tilanteessa tehdään, kun riski on todellinen mutta odottaminen ei enää auta?

Tämä ei ollut hetki teeskennellä itsevarmaa.

Se oli hetki olla tarkka.

Tarkistin mitat.
Tarkistin valmistajan tiedot.
Kertasin työjärjestyksen.
Mietin, missä virhe voisi kertaantua.
Varmistin sen, minkä keksin varmistaa.

Ja sitten aloitin työn.

En siksi, että epävarmuus olisi kadonnut.

Vaan siksi, että seuraava järkevä teko oli siinä.

Katkelma Onnellinen terassi -elokuvastani: kaikkea epävarmuutta ei voinut poistaa, mutta työn ei saanut antaa pysähtyä.

Se, että kaikki meni lopulta hyvin, ei tehnyt päätöksestä rohkeaa tai järkevää. Päätöksen piti kestää tarkastelu jo ennen kuin tiesin lopputuloksen.

Rohkeus ei tässä näyttänyt suurelta. Se ei ollut dramaattista. Kukaan ei olisi tehnyt siitä patsasta torille.

Se oli laudan asettamista paikalleen sen jälkeen, kun kaikki järkevästi tarkistettava oli tarkistettu.

Usein juuri tältä rohkeus näyttää.

Se ei aina ole äänekästä.
Se ei aina tunnu hienolta.
Se ei aina edes tunnu rohkeudelta.

Joskus se on vain sitä, että teet sen, minkä tiedät kuuluvan seuraavaksi, vaikka osa mielestäsi pyytää vielä yhtä varmistusta, yhtä lykkäystä ja yhtä turvallisempaa hetkeä.

Harmitus ei tee työtä puolestasi

On tilanteita, joissa harmitus on ymmärrettävää.

Jos toimitus myöhästyy, se voi harmittaa.
Jos toimituksen mukana tulee omaan rakenteeseesi sopimattomia osia, se voi harmittaa.
Jos tieto on epäselvää, se voi harmittaa.
Jos joudut muuttamaan työjärjestystä muiden päätösten vuoksi, se voi harmittaa.

Mutta ymmärrettävä tunne ei vielä kerro, mitä sinun kuuluu tehdä.

Harmitus kertoo, että odotuksesi ja tapahtunut törmäsivät. Se ei vielä ratkaise, mihin suuntaan sinun pitää jatkaa.

Harmitus voi saada ihmisen jäämään kiinni siihen, miten asian olisi pitänyt mennä. Se voi houkutella todistamaan, että joku muu teki väärin.

Joskus tämä on tottakin.

Mutta vaikka olisit oikeassa, työ ei etene pelkällä oikeassa olemisella.

Harmitus ei kiinnitä yhtään lautaa oikein.

Sama pätee muuhunkin kuin terassiin.

Harmitus ei lähetä hakemusta.
Harmitus ei käy vaikeaa keskustelua.
Harmitus ei korjaa päätöstä.
Harmitus ei tee aikataulusta realistista.
Harmitus ei pyydä anteeksi.
Harmitus ei aloita alusta.

Harmitus voi kertoa, että jokin meni väärin.

Mutta vasta seuraava järkevä teko osoittaa, ettet aio jäädä väärän asian vangiksi.

Mutta mistä tiedät, että todella toimit — etkä vain liiku?

Älä sekoita toimintaa sähläämiseen

Tässä kohtaa pitää olla tarkka!

Seuraava järkevä teko ei tarkoita, että sinun pitää vain tehdä jotakin.

Kaikki liike ei ole toimintaa.

Paniikki synnyttää paljon liikettä, mutta harvoin selkeää suuntaa. Ahdistunut ihminen voi tarkistaa, järjestellä, viestitellä ja vaihtaa suunnitelmaa koko päivän — ja silti vältellä sitä yhtä tekoa, jonka tietää tarpeelliseksi.

Selittelykin voi olla työlästä.

Se ei silti vie asiaa eteenpäin.

Voit tehdä paljon. Voit olla kiireinen aamusta iltaan. Ja silti voit vältellä sitä yhtä tekoa, jonka tiedät tarpeelliseksi.

Kysy siis:

vieko tämä teko kohti tarkoitusta — vai helpottaako se vain oloani hetkeksi?

Stoalainen toiminta ei ole sähläämistä.

Se on järjen ohjaamaa liikettä.

Joskus seuraava järkevä teko on pieni.
Joskus se on epämukava.
Joskus se on tylsä.
Joskus se on niin yksinkertainen, että mieli väheksyy sitä.

Mutta juuri siksi se pitää tehdä.

Soita.
Mittaa.
Kirjoita.
Korjaa.
Kysy.
Lähetä.
Aloita.
Lopeta.
Myönnä.
Valitse.

Ei koko elämää.

Seuraava teko.

Moni yrittää ratkaista koko elämänsä ennen kuin tekee mitään. Hän etsii täydellistä suunnitelmaa, jossa mikään ei satu, mikään ei epäonnistu eikä mikään jää epävarmaksi.

Sellainen suunnitelma on usein vain kauniimpi häkki.

Jos tiedät jo tarpeeksi, tee se, mikä kuuluu tehdä seuraavaksi.

Rohkeus on hyve, ei tunnelma

Stoalaisuudessa rohkeus ei ole koriste.

Se on hyve juuri siksi, että sitä tarvitaan silloin, kun oikea teko maksaa jotakin: mukavuutta, aikaa, mainetta, turvallisuuden tunnetta tai mahdollisuuden paeta vastuuta.

Rohkeus ei tarkoita, että kaikki riskit katoavat.

Se tarkoittaa, että et anna riskin hallita sinua sen jälkeen, kun olet tehnyt sen, mikä on sinun vallassasi.

Rohkeus ei tarkoita, että et epäröi.

Se tarkoittaa, että epäröinti ei saa viimeistä sanaa silloin, kun järki on jo nähnyt suunnan.

Rohkeus ei tarkoita, että tunnet itsesi vahvaksi.

Se tarkoittaa, että jokin tunnettasi tärkeämpi saa ohjata tekoa.

Itsevarmuutta voi näytellä.

Rohkeutta ei voi näytellä pitkään, koska lopulta se vaatii tekoa.

Ja teko paljastaa, mikä sinua todella ohjaa.

Harjoitus: mikä on seuraava järkevä teko?

Nyt tiedät, mitä seuraava järkevä teko tarkoittaa.

Vaikeampi kysymys on tämä:

missä sinä jätät sen tekemättä?

Valitse yksi tilanne, jossa tiedät jo, ettei alkuperäinen suunnitelma toimi sellaisenaan.

Se voi liittyä työhön.
Remonttiin.
Rahaan.
Ihmissuhteeseen.
Omaan aikatauluun.
Tai siihen, millaiseksi kuvittelit jonkin elämänvaiheen.

Älä valitse liian helppoa esimerkkiä.

Valitse sellainen, jonka kohdalla olet jo nähnyt jotakin totta, mutta jossa et ole vielä tehnyt sitä, minkä tiedät seuraavaksi järkeväksi.

Kirjoita vastaukset näihin kysymyksiin:

1. Mikä on nyt totta?
Kuvaa tilanne ilman koristelua. Ei syyttelyä. Ei draamaa. Ei puolustusta. Vain tosiasiat.

2. Mitä en enää voi rehellisesti väittää?
Tämä on tärkeä kysymys. Ehkä et voi enää väittää, että tarvitset vain lisää aikaa. Ehkä et voi enää väittää, että odotat lisätietoa. Ehkä et voi enää väittää, että alkuperäinen suunnitelma toimii.

3. Mikä on seuraava järkevä teko, joka on minun vallassani?
Ei koko ratkaisu. Ei täydellinen lopputulos. Vain seuraava teko.

4. Mitä odotan vielä tuntevani ennen kuin toimin?
Odotanko itsevarmuutta? Rauhaa? Varmuutta siitä, ettei kukaan pety? Tunnetta siitä, ettei päätös enää satu?

5. Palveleeko odottaminen harkintaa vai pelkoa?
Tähän kannattaa vastata rehellisesti. Jos tarvitset vielä tietoa, hanki tieto. Mutta jos tiedät jo tarpeeksi, älä anna pelon käyttää harkinnan nimeä.

6. Milloin teen seuraavan teon?
Päivä. Aika. Tilanne. Jokin selkeä raja.

Muuten seuraava teko muuttuu helposti uudeksi suunnitelmaksi.

Ja suunnitelma voi taas nousta valtaistuimelle.

Ensimmäisen harjoituspolun päätös

Tässä ensimmäisessä harjoituspolussa olemme kulkeneet yhden yksinkertaisen mutta vaikean liikkeen.

Ensin suunnitelma palautettiin työkaluksi.

Sitten todellisuus sai puhua.

Nyt vastuu muuttuu teoksi.

Tämä ei tee elämästä kivutonta. Sen ei pidäkään.

Kaikki kipu ei ole virhe. Maailmassa on asioita, joiden puolesta kuuluu kestää kärsimystä. Oikeudenmukaisuuden puolustaminen voi vaatia sitä. Samoin kohtuullisuus silloin, kun mieli haluaisi mennä äärimmäisyyksiin.

Mutta kaikki kärsimys ei ole jaloa.

On kärsimystä, jonka ihminen rakentaa itse, kun hän näkee jo totuuden mutta jatkaa toimimista kuin ei olisi nähnyt.

Tämä harjoituspolku on tarkoitettu juuri siihen kohtaan.

Suunnitelma ei ole valtaistuin.
Todellisuus ei neuvottele.
Rohkeus tekee seuraavan järkevän teon.

Et tarvitse täydellistä itsevarmuutta.

Tarvitset riittävästi rehellisyyttä nähdäksesi tilanteen.

Ja riittävästi rohkeutta tehdäksesi sen, mikä on nyt sinun vallassasi.

Harjoituspolku

suunnitelmatodellisuus seuraava järkevä teko

Olet kulkenut tämän harjoituspolun loppuun. Jo se kertoo jotakin: olet käyttänyt aikaasi oman ajattelusi tutkimiseen sen sijaan, että olisit etsinyt nopeinta vastausta.

Olet harjoitellut palauttamaan suunnitelman työkaluksi, katsomaan todellisuutta ilman selittelyä ja toimimaan järkevästi myös silloin, kun täydellistä varmuutta ei ole.

Tämä on stoalaisen harjoituksen ydin: ei täydellinen suunnitelma eikä horjumaton itsevarmuus, vaan riittävä rehellisyys nähdä tilanne ja riittävä rohkeus tehdä seuraava järkevä teko siinä, mikä on sinun vallassasi.

Todellinen harjoitus alkaa tämän artikkelin jälkeen. Palaa polun alkuun seuraavan kerran, kun huomaat puolustavasi suunnitelmaa, neuvottelevasi todellisuuden kanssa tai odottavasi itsevarmuutta ennen tekoa.

Seuraavaksi voit kerrata äskeisen harjoituspolun uudestaan tai siirtyä oppimaan uutta!

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *