Oletko aina ajatellut, että se työelämässäkin vastaan tuleva neljän ympyrän kuvio on ikigai?
Niin minäkin.
Ei se oikeastaan ole.
Kuulit oikein.
Se ei kuitenkaan tee kuviosta turhaa. Sen neljä kysymystä voivat auttaa sinua huomaamaan, ovatko kykysi ja kiinnostuksesi parhaassa mahdollisessa käytössä — vai voisiko sinulle olla olemassa nykyistä parempi rooli.
Rakensin kysymysten ympärille työkalun, jolla voit tutkia juuri sitä.
Kaavio sai väärän nimen
Kuvio perustuu Andrés Zuzunagan tarkoituskaavioon. Marc Winn yhdisti sen myöhemmin japanilaiseen ikigain käsitteeseen. Siksi se tunnetaan nykyään ikigai-kaaviona, vaikka se ei varsinaisesti kuvaa alkuperäistä japanilaista ikigaita.
Japanilainen ikigai ei edellytä, että intohimosi, osaamisesi, maailman tarpeet ja toimeentulosi yhdistyvät yhdeksi ammatiksi. Se voi löytyä myös puutarhasta, läheisestä ihmisestä tai pienestä arkisesta tekemisestä.
Väärä nimi ei silti tee kuvion keskustasta merkityksetöntä. Ongelma syntyy vasta silloin, jos sen luvataan paljastavan yhden suuren ja lopullisen vastauksen siihen, kuka sinun pitäisi olla.
Minusta kiinnostavampi kysymys on tämä:
Voisivatko kuvion neljä näkökulmaa auttaa sinua — juuri sinua — löytämään roolin, jossa käyttäisit itseäsi nykyistä paremmin?
En kirjoita tätä ihmisenä, joka on jo löytänyt täydellisen roolinsa. Rakensin tämän työkalun myös itselleni.
Minäkin olen joutunut kysymään, missä olen hyvä, kenelle minusta voisi olla hyötyä ja millaisella työllä voisin tulla toimeen.
Stoalainen valmentaja saattaa olla osa omaa vastaustani. Toistaiseksi sekin on vasta mahdollisuus, jota koettelen todellisuutta vasten.
Valitsisitko nykyisen roolisi uudelleen?
Entä sinun nykyinen roolisi?
Valitsitko sen itse — vai huomasitko vain eräänä päivänä olevasi siinä?
Ohjasivatko vanhempasi sinut opiskelemaan alaa, josta et koskaan varsinaisesti pitänyt?
Tai rakennatko yhä uraasi täyttääksesi äitisi vaatimuksen tohtorintutkinnosta, vaikka äitisi on jo kuollut?
Ehkä vietit aikuisuutesi ensimmäiset vuodet opiskellen alalle, joka on lakannut olemasta?
Tai siirsikö työnantajasi sinut tehtävään, jossa olet pärjännyt niinkin hyvin, ettei kukaan tullut kysyneeksi, mitä siinä pärjääminen sinulta kuluttaa?
Nämä tuskin ovat kaikki sinun tarinasi. Yhden niistä ei tarvitsekaan olla.
Olennaisempaa on huomata, kuinka helposti menneisyydessä tehty päätös muuttuu nykyhetken oletusarvoksi. Vanhempasi, työnantajasi tai nuorempi versio sinusta saattoi tehdä aikanaan aivan ymmärrettävän valinnan.
Mutta he eivät elä tätä päivää sinun puolestasi.
Ehkä maailma on muuttunut. Ehkä sinä olet muuttunut. Ehkä te molemmat olette muuttuneet, mutta roolisi ei.
Seneca tarkasteli samaa ongelmaa Paulinukselle osoittamassaan kirjoituksessa. Paulinus vastasi Rooman viljahuollosta. Senecan kysymys ei ollut, oliko vastuulliseen tehtävään ryhtyminen ollut huono päätös. Kysymys oli siitä, pitikö saman päätöksen sitoa myös hänen loppuelämänsä.
Hyväkin päätös on tehty tiettyyn elämäntilanteeseen. Kun tilanne muuttuu, päätöksen saa arvioida uudelleen.
Silloin kysymys ei enää kuulu vain, oliko alkuperäinen valinta järkevä.
Kysymys kuuluu: valitsisitko sen edelleen?
Älä vastaa vielä.
Yksi raskas viikko ei todista, että nykyinen roolisi on väärä. Eikä hyvä palkka, arvostettu titteli tai se, että pärjäät työssäsi, todista sen olevan oikea.
Tarvitset paremman tavan tarkistaa asia.
Pelkkä kysyminen ei vielä tee ihmisestä viisasta. Ratkaisevaa on, mitä hän pysähtyy kysymään.
Neljä ehtoa yhdelle roolille
Juuri tässä neljän ympyrän kuvio ansaitsee paikkansa. Se ei anna sinulle vastausta valmiina, vaan pakottaa tarkastelemaan mahdollista rooliasi neljästä suunnasta.
Alkuperäinen kuvio puhuu siitä, mitä rakastat, missä olet hyvä, mitä maailma tarvitsee ja mistä voisit saada palkan.
Roolia koeteltaessa nämä on kuitenkin muutettava ankarammiksi ehdoiksi: rakastaminen haluksi tehdä itse työtä (Halu), käsitys omasta osaamisesta näytöksi (Näyttö), maailman oletettu tarve perustelluksi tarpeeksi (Tarve) ja mahdollinen palkka kestäväksi toimeentuloksi (Toimeentulo).
Kaaviossa Kutsumus tarkoittaa ulkoista kutsua, ei sisäistä varmuutta omasta kohtalosta: Tarve ja Toimeentulo osoittavat, että tehtävälle voi olla paikka maailmassa. Halu ja Näyttö kertovat vasta, tahdotko ja pystytkö ottamaan paikkasi siinä.
Mitä haluat tai rakastat tehdä?
Missä olet hyvä — ja mistä sinulla on näyttöä?
Kenen todellisen ongelman voisit ratkaista?
Mistä voisi syntyä sinulle kohtuullinen toimeentulo?
Nämä eivät ole neljä tapaa kysyä samaa asiaa. Jokainen niistä tarkistaa eri ehdon.
Ja jokainen voi yksinään johtaa harhaan.
Voit rakastaa jotakin, jossa et vielä ole hyvä. Voit olla erinomainen työssä, jota et enää tahdo tehdä. Voit tunnistaa todellisen tarpeen, jonka ratkaisemisesta ei synny sinulle toimeentuloa. Ja voit ansaita hyvin työssä, joka käyttää vain pienen osan sinusta.
Siksi yhtäkään kysymystä ei kannata päästää yksin päättämään roolistasi.
Halu: tahdotko tehdä itse työtä?
Halu ei kysy vain, millainen työ sinua viehättää. Työn mielikuva voi vetää puoleensa, vaikka sen tekeminen ei.
Siksi kysy:
Mitä tahdot todella tehdä niin paljon, että siedät myös siihen kuuluvat tylsät, vaikeat ja toistuvat osat?
Myös tyydytyksen lähdettä kannattaa tutkia. Jos autat vähävaraista ihmistä, mistä saat tyydytyksesi: siitä, että hän sai apua — vai siitä, että paikallislehti kertoi sinun auttaneen?
Kiitoksesta saa nauttia. Mutta jos halusi tehdä jotakin katoaa samalla hetkellä kuin yleisökin, et ehkä rakastanut itse tekemistä vaan siitä saamaasi huomiota.
Näyttö: mitä osaat todistettavasti tehdä?
Näyttö ei kysy, millaisena haluaisit nähdä itsesi. Se kysyy, mitä osaat todistettavasti tehdä.
Onko sinulla tuloksia, tuotoksia, ratkaistuja ongelmia tai muilta saatua toistuvaa palautetta?
Minkä asian kanssa ihmiset kääntyvät jo nyt puoleesi?
Missä tilanteissa olet saanut aikaan jotakin sellaista, mikä ei syntynyt pelkällä hyvällä aikomuksella?
Näyttö ei ole sama asia kuin tutkinto tai ammattinimike. Kokonainen ammatti voi kadota, vaikka sen parissa hankkimasi kyky ratkaista ongelmia, nähdä kokonaisuuksia tai tehdä asioita käsilläsi säilyisi.
Toisaalta näytön puuttuminen ei vielä todista, ettet voisi tulla hyväksi. Se kertoo vain, ettei kykyäsi ole vielä koeteltu riittävästi.
Tarve: kenen tilanne muuttuu?
Tarve ei kysy, kuulostaako työsi tärkeältä. Se kysyy, kenen elämässä, työssä tai ympäristössä jokin muuttuu, jos teet työsi hyvin.
Pystytkö nimeämään ihmisen, ryhmän tai ympäristön, jota työsi hyödyttää?
Mitä heidän tilanteessaan muuttuisi?
Ja mistä tietäisit muutoksen todella tapahtuneen?
Tarve ei ole sama asia kuin markkinoiden imuvoima. Tarve voi olla valtava, vaikka maksukykyistä kysyntää olisi vähän. Ekologinen kriisi ei lakkaa olemasta todellinen siksi, ettei sen ratkaiseminen synnytä nopeasti kannattavaa liiketoimintaa.
Toisaalta markkinat voivat vetää voimakkaasti myös sellaista, minkä tekeminen ei ansaitse aikaasi.
Markkinat kertovat, liikkuuko raha. Ne eivät yksin kerro, mikä ansaitsee tulla tehdyksi.
Mutta pelkkä ongelman tärkeyskään ei vielä tee siitä sinun rooliasi. Maailman suurin ongelma voi olla sinulle liian suuri, kaukainen tai vääränlainen ratkaistavaksi.
Sinun täytyy löytää siitä kohta, johon kykenet todella vaikuttamaan.
Toimeentulo: kuka maksaa ja mistä?
Tarvitsija ei aina ole maksaja.
Siksi seuraava kysymys kuuluu: voiko tämän tarpeen ratkaisemisesta syntyä sinulle toimeentulo?
Toimeentulo ei tee merkityksellisestä työstä moraalisesti epäilyttävää. Se kysyy, voiko roolisi kestää myös taloudellisesti.
Kuka maksaisi työstäsi? Mistä hän maksaisi? Riittäisikö se kohtuulliseen elämään?
Vastaus voi löytyä palkkatyöstä, yrittäjyydestä, sivutyöstä tai niiden yhdistelmästä.
Tarvitseeko ihminen toimeentuloa, jos Diogeneskin pystyi elämään ruukussa?
Nykyajan Diogenes huomaisi pian tarvitsevansa ainakin puhelimen, verkkopankin ja vahvan tunnistautumisen hoitaakseen tavallisimmatkin asiansa. Aineellinen riippumattomuus vaatii nykyään paradoksaalisesti jonkin verran rahaa.
Pitkittynyt taloudellinen niukkuus kuluttaa huomiota, kaventaa aikajännettä ja vaikeuttaa harkintaa. Silloin mieli alkaa ratkoa seuraavaa laskua sen sijaan, että se pystyisi rakentamaan kestävää tulevaisuutta.
Toimeentulo ei osta hyvettä eikä elämän tarkoitusta.
Se voi kuitenkin ostaa mielelle sen verran työrauhaa, että pystyt käyttämään harkintaasi.
Stoalainen tarkistus: onko toimiva rooli myös hyvä?
Vaikka mahdollinen rooli läpäisisi kaikki neljä ehtoa, jotakin jää vielä tutkittavaksi.
Neljä ympyrää voivat paljastaa toimivan roolin. Hyveet koettelevat, onko se hyvä rooli.
Stoalaisittain ei riitä, että työ sopii sinulle. On myös kysyttävä, millaiseksi sen tekeminen sinua harjaannuttaa.
Hyveet eivät ole viides ympyrä, josta kerätään lisäpisteitä. Ne asettavat rajan. Jos rooli vaatii sinua toimimaan väärin, neljä täyttynyttä ehtoa eivät pelasta sitä.
Auttaako se sinua toimimaan viisaasti, oikeudenmukaisesti, rohkeasti ja kohtuullisesti?
Vai opitko siinä lähinnä selittämään itsellesi tekoja, joita et muualla hyväksyisi?
Älä arvioi roolia vain sen perusteella, miltä se näyttää hyvällä säällä.
Kuvittele itsesi tekemässä sitä myös myrskyssä.
Palkka, kysyntä ja arvostus voivat antaa syyn jatkaa. Ne eivät kuitenkaan yksin ratkaise, onko maksamasi hinta sen arvoinen.
Kärsimys ei tee työstä hyvää. Mutta jokainen vakavasti otettava työ vaatii joskus jotakin.
Ja kun kerran kärsit, kärsi oikeasta syystä.
Tähtirooli on ehdokas, ei kohtalo
Jos jokainen ympyrä tarjoaa yhdenlaista tyydytystä, tarjoavatko neljä päällekkäistä ympyrää nelinkertaisen täyttymyksen?
Tuskin sentään työelämän nirvanaa!
Mutta ehkä melkoisen vahvan ehdokkaan rooliksi, jota kannattaa koetella todellisuutta vasten.
Keskustasta ei välttämättä löydy valmista ammattinimikettä. Sieltä voi löytyä tehtävä, vastuu tai tapa käyttää itseäsi.
Se voi toteutua nykyisessä työssäsi, toisessa ammatissa tai usean työn yhdistelmänä.
Kuvion keskusta ei siis ilmoita sinulle kohtaloasi.
Se tuottaa tähtirooliehdokkaan.
Seuraava askel ei ole uskoa siihen vaan kokeilla sitä käytännössä.
Tunnusta heikkoutesi
Sitä ennen on kuitenkin tunnustettava, mitä tähtirooliehdokkaastasi et vielä tiedä — ja mitä et vielä osaa.
Senecalle filosofia ei ollut valmiiden ihmisten oppia vaan käytännön harjoittelua. Kirjoittaessaan Luciliukselle hän ei asettunut tämän yläpuolelle täydelliseksi mestariksi, vaan pikemminkin tasavertaiseksi treenikaveriksi.
Molemmat olivat keskeneräisiä ihmisiä, jotka hoitivat omia heikkouksiaan ja jakoivat toisilleen hyväksi havaitsemiaan lääkkeitä.
Stoalainen harjoitus ei siis alkanut varmuudesta vaan rehellisestä diagnoosista:
Mitä minussa täytyy vielä harjoittaa?
Vertaa seuraavia lauseita:
En vielä osaa tätä riittävän hyvin.
Minusta ei ole tähän.
Ensimmäinen on havainto tämänhetkisestä tilanteesta. Jälkimmäinen tekee nykyisestä epävarmuudesta tuomion koko ihmisestä.
Sana vielä ei kuitenkaan lupaa, että opit varmasti. Harjoittelu voi osoittaa kykysi — tai rajasi.
Molemmat ovat käyttökelpoisempaa tietoa kuin etukäteen annettu tuomio.
Minusta ei ole tähän voi joskus olla perusteltu johtopäätös. Mutta sen pitäisi syntyä näytöstä, ei pelosta kokeilla.
Sinun ei tarvitse olla varma oppimiskyvystäsi. Riittää, että suostut hankkimaan siitä uutta näyttöä.
Keskeneräisyyden tunnustaminen ei vapauta sinua toiminnasta.
Se kertoo, mitä sinun täytyy seuraavaksi koetella.
Neljän ehdon roolikoe
Nyt vastaa.
Valitse yksi tähtirooliehdokas ja rakenna siitä pieni mutta todellinen koe, jossa kaikki neljä ehtoa ovat mukana.
Älä kokeile yhtä ympyrää irrallaan muista. Pienen kokeen saa rajata kooltaan pieneksi, mutta sen logiikkaa ei saa typistää.
Koe voi koostua useasta teosta. Niiden täytyy kuitenkin koskea samaa rajattua roolia.
Määrittele ennen koetta:
• mitä todellista työtä aiot tehdä;
• kenelle ja minkä ongelman ratkaiset;
• millainen tulos osoittaisi osaamistasi;
• kuka hyödystä voisi maksaa ja millä tavalla maksuhalukkuus voidaan todeta.
Tee koe.
Kun olet tehnyt sen, palaa arvioimaan kaikkia neljää ehtoa.
Halu: Kun tiedät, millaista tekeminen todellisuudessa on, haluatko tehdä sitä uudelleen — myös sen tylsine, vaikeine ja toistuvine osineen?
Näyttö: Syntyikö työstä arvioitava tulos? Osoittiko se riittävää osaamista vai paljastiko se jotakin, mitä sinun täytyy vielä harjoitella?
Tarve: Muuttuiko jonkun todellinen tilanne työsi ansiosta? Pystyykö hyödyn nimeämään tai havaitsemaan?
Toimeentulo: Osoittiko todellinen maksaja olevansa valmis sitoutumaan rahallisesti? Kiitos, kiinnostus ja näkyvyys eivät vielä ole maksuhalukkuutta. Maksu, tilaus, hyväksytty tarjous tai todellinen palkallinen tehtävä ovat.
Roskien kerääminen puistosta voi tuntua hyvältä. Voit myös tehdä sen taitavasti ja ratkaista todellisen ongelman.
Mutta jos kukaan ei ole valmis maksamaan siitä, koe ei osoita, että roolista voisi syntyä sinulle toimeentuloa.
Se voi olla arvokasta vapaaehtoistyötä.
Se ei ole neljän ehdon läpäissyt tähtirooli.
Kolme neljästä ei ole melkein valmis
Jos neljättä ehtoa ei tutkittu, koe jäi keskeneräiseksi. Jos sitä tutkittiin eikä se täyttynyt, rooliehdokas ei läpäissyt koetta nykyisessä muodossaan.
Kummassakaan tapauksessa puuttuvaa ehtoa ei saa korvata oletuksella, että se kyllä järjestyy myöhemmin.
Ei välttämättä järjesty.
Puuttuvan ehdon varaan rakentaminen ei ole rohkeutta. Se on toiveajattelua.
Voit muuttaa rooliehdokasta ja kokeilla uudelleen. Mutta ennen kuin rakennat elämäsi sen varaan, jokaisesta neljästä ehdosta täytyy olla näyttöä.
Myöskään ensimmäinen onnistunut koe ei vielä todista kestävää toimeentuloa. Yksi maksava asiakas osoittaa, että joku maksoi kerran.
Se ei osoita, että maksajia olisi riittävästi tai että haluaisit tehdä työtä vuodesta toiseen.
Neljän ehdon läpäiseminen antaa siksi luvan vain seuraavaan, hieman suurempaan kokeeseen.
Kasvata panosta vasta, kun näyttö kasvaa.
Vastaa